Jennin maailma

Hiljaiseloa

2009-07-07T23:46:01+03:00

Nyt kesällä on jääny tänne kirjoittaminen ihan kokonaan. Järkytyin, kun arkistosta on jäänyt kesäkuu ihan kokonaan välistä. :o Mutta osasyyllinen siihen on mun läppäri, se oli nimittäin tosi monta viikkoa kesän alussa epäkunnossa. Joten ei kai se mikään ihme ole. Näin kesällä tää mun kirjoittaminen aina tökkii ja ajattelin nyt viettää ihan kunnolla hiljaiseloa tän kanssa. Kun on ollut niin pitkä tauko, on tosi vaikeeta alottaa yhtäkkiä taas kirjottamaan. En tiiä pitäiskö kertoa tapahtumia mitä siinä välillä on tapahtunu, vai jatkaa ihan niinkun taukoa ei olis ollutkaan. Sen takia jätän tarkoituksella tämän päivittelyn väliin ja jatkan taas syksyllä. Jos oikein innostun, saatan perustaa kokonaan ihan uuden blogin ja aloittaa ihan alusta. Tahtoisin saada postauksiin enemmän kuvia kuin sanoja. Mutta katsellaan nyt.

good bye my love

2009-05-27T15:52:01+03:00

Se ei ole melkein koskaan koulussa enää. Lauantain jälkeen saatan törmätä siihen pari kertaa, sitten syksyllä se aloittaa uudessa koulussa. Se lähtee pois, ennen kun mä oon ehtinyt tehdä tälle yhtään mitään. Edes hymyilemään sille niin että se näkee. Mä olen niin tymä.

Onko mulla mitään merkitystä sulle?

2009-05-24T22:22:01+03:00

Mä haluaisin vaan tietää, että missä mennään. Haluaisin aika kovasti tietää, että onko mulla hyvää ystävää vai ei. Sen tyhjät lupaukset vaan kaikuu mun korvissa, mutta mitään ei silti ikinä tapahdu. Se lupaa, mutta ne lupaukset on yhtä tyhjän kanssa. voit aina soittaa mulle, jos sun tarvii saada puhua. Aijaa? Soitin viime viikolla. Sä et voinut puhua. Soitin toissa päivänä. Sä et ollut kotona, etkä voinut puhua. Soitin tänään, sun serkku on teillä, sä et voinut puhua. mä tuun tässä joku päivä teille, jooko? =) Tästä on noin vuosi aikaa, sä et ole vieläkään käynyt meillä kertaakaan. nyt oikeesti toteutetaan se meidän suunnitelma. Tästä on pari kuukautta, ei olla vieläkään nähty vapaa-ajalla. sulle on niin helppo puhua, välillä tuntuu että oot mulle enemmän kun kaveri, ihan kun pikkusisko. Mutta mä en siltikään tiedä mitään sun asioista. Sä tuut koulussa mun viereen puhumaan toisen kaverisi kanssa kaikesta mitä viikonloppuna on tapahtunut. Varotte sanomasta mitään nimiä tai paljastamasta niitä juttuja mulle. Mä kysyn sulta, että mitä kuuluu. Sä vastaat että tosi hyvää. Sitten mä kuulen, kun sä puhut toisen kaverin kanssa, miten huonosti sun asiat on. mä kuuntelen sua aina, jos sulla on kerrottavaa, oot auttanu mua niin paljon. Aina kun mä yritän kertoa sulle jotain, sä et oo muka kotona, että ehtisit puhumaan. Tai sun täytyy mennä jonnekin, jos ollaan mesessä. Koulussa ei voi puhua, kun kaikki muut on ympärillä, etkä halua että koko koulu saa tietää sun asioista. Välillä musta vaan tuntuu, että koko koulu tietää enemmän sun asioista kun minä.

Mä pidän sua mun parhaana ystävänä, oikeestaan nyt täytyy sanoa, että mä pidin. Luulin että mullakin on sulle oikeesti jotain merkitystä, sun sanat kuulosti niin ihanalta, mitä sanoit mulle. Päivä päivältä vaan tuntuu enemmän, ettei ne oikeesti tarkota mitään. Mä oon sun kaveri, mutta en ystävä. Sulla ei ole ikinä aikaa kuunnella mua. Musta on epäreilua, että tiedät kaikki mun kipeimmätkin asiat, mutta mä en tiedä susta mitään. Vaikka mulle piti olla helppo puhua. Mun piti olla sulle melkein kun pikkusisko. Mun piti ja mun piti. Mutta mä en ole. Mitään. Mä en ole sulle yhtikäs mitään.

Kuulostaako tää teistä muka reilulta ystävyydeltä?

Mä vielä pidän siitä niin paljon, se on ehkä ihanin ystävä joka mulla on ikinä ollu. Pistää mielen matalaks, kun tajuaa, ettei oo ollut toiselle sitä samaa. Edes vähän sinne päin. Mä en haluais luopua siitä, mutta se näyttää jo luopuneen musta. Mä en jaksa miettiä tätä ite, miksen vaan mene sille ja kerro miltä tuntuu. En vaan uskalla, koska se kuitenkin käsittää mut väärin ja sitten kaikki on ihan pilalla. En haluais vaikuttaa mustasukkaselta ruikuttajalta. Mä en vaan jaksa tätä näin, kun mulla ei ole enää ketään kuka kuuntelis mua. Se ymmärti mua parhaiten.

Tylsä viikonloppu

2009-05-22T21:53:01+03:00

Koko ajan vaan odotan
et tapahtuis jotain
Sun otteesi irtoaa
Oon kiinni ja irrallaan

I love u dad

2009-05-18T21:18:01+03:00

Katoin äsken Suomen Huippumalli haussa ja nyt itken. Niiden kuvien piti tuoda esiin joku tunne tai asia, joka liittyy syvästi niihin malleihin itseensä. Janinalla oli kuvassa valkoinen toppi, johon oli itse maalannut tekstin "I love u dad", koska Janina ei ole kuulemma koskaan sanonut sitä isälleen, vaikka tahtoisi. Sen on niin vaikeaa kertoa kenellekään, että rakastaa. Tajusin, että mulla on ihan sama juttu. En mä oo ikinä ollut isän kanssa missään huonoissa väleissä, mutta mä en ole ikinä sanonut sille, että rakastan sitä. Vaikka mun pitäis. Mä en osaa sanoa sitä yhtään kellekään ja sen takia mulla on niin paha olo nyt. Rakastanko mä edes yhtään ketään? Tää on mulle aika vaikea asia ja tunnen itteni niin tyhmäksi, kun en koskaan sano kellekään, vaikka rakastankin. Mulla on paljon tärkeitä ihmisiä, mutta ne ei tiedä että on mulle tärkeitä. Olenko mä jotenkin kylmä ja sydämetön ihminen? Mä en vaan pysty siihen.

Enkä mä pysty kirjottamaan just nyt yhtään mitään

http://www.nelonen.fi/huippumalli/kilpailukuvat/jakso06.html

Jotain kivaakin välillä

2009-05-18T19:02:01+03:00

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Menin koulun jälkeen kosmetologille ihonpuhdistukseen. Oli ihanaa vaan maata siinä penkissä, kun joku muu hieroo ihanan viilentäviä voiteita iholle. :--) Kaikenmaailman puhditukset, kuorinnat, naamiot jne. Sain sieltä myös paljon vinkkejä miten mun kannattaa hoitaa tätä mun ihoa ja listan niistä tuotteita mitä kannattaa ostaa. Tuntuu, että viimein saattaisin saada tän mun ihon hyvään kuntoon, tulee paljon itsevarmempi olokin sitten. Ehkä se tästä vielä. :--)

Kun olin pyöräilemässä kaupungilta kotiin, näinkin kaks mun kaveria istumassa satamassa jäätelöllä ja päätin jäädä seuraan. Eihän mulla mikään kiire ollut. Oli niin ihanaa olla ulkona, kun oli niin kamalan lämmin ja muutenkin satama on niin ihana paikka täällä. Hetken tuntu taas siltä, että ehkä mun elämä onkin välillä ihan kivaa.

Kuitenkin aina on niin paljon asioita joita toivoisin ettei olisi olemassakaan. Tai ainakin tahtoisin niiden olevan toisin. Kipeitä asioita.

Vuoden urheilusuoritus tänään

2009-05-14T18:29:01+03:00

Oon tänään kyllä urheillut ihan koko vuoden edestä. Ei sillä ettenkö tykkäis liikkua, mutta jalat on vieläkin ihan muusia ja paita ihan hiessä. Oon lipittänyt vettä ja jääteetä ja vaikka mitä, mutta kun jano ei vaan lähde. Meillä oli koulussa jalkapalloa ja pelattiin siinä melkein kaks tuntia ihan putkeen. Ei tajuttu pitää taukoja, kun molemmat opettajat oli poikien kanssa pelaamassa pesäpalloa. Kivasti oli siinä kyllä kunto koetuksella, täytyy sanoa. :-----D Olin ihan kuollut, oli hankala hengittääkin, kun oli niin hengästynyt. Jalat oli ihan makaronia ja kylkeen pisti. Mutta ei se haitannut, se oli silti kivaa. Jalkapallo on yks niistä aika vähäisistä mun suosikki lajeista, joissa satun vielä olemaan melko hyväkin. Voitettiin 9-1, mutta ei se kaikki kyllä mun ansiota ollut. Mutta voin rehellisesti sanoa, että tein kyllä tosi monta maalia. :'---)

Liikkatuntien jälkeen piti sitten vielä pyöräillä kotiin ja matkalla oli aika paljon ylämäkiä. En meinannut millään jaksaa polkea niitä, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Vaikka sanoin että ennemmin kuolen kun pääsen kotiin. Piste iin päälle oli vielä se, että lähdin äskettäin ostamaan postimerkkejä. Taas pyörällä, n. kolme kilometriä tai vähän päälle ja ylämäkiä ihan mukavasti matkalla. Menomatkalla tosin taitaa olla hieman enemmän alamäkiä, mutta takaisin tullessa on tuskaa. Hillitsin itteni, etten käynyt ostamassa karkkia yhtään, vaan pelkästään ne postimerkit, joten jouduin lähtemään samantien pyöräilemään takaisin kotiin. Voin kertoa että pikkusenko oli kuuma ja hiki. Minä tyhmä olin laittanu vielä takin ja kaulahuivin, kun luulin että siellä olis kylmempi.

Nyt tässä oon koneella, vaikka itseasiassa pitäis opetella ruotsin kokeeseen. En vaan jaksa, eiköhän se suju ilmankin. Vaikka vähän epäilen, kaikenmaailman perfektit ja pluskvamperfektit. Jag har inte studerat svenska och gjort ingenting speciellt i dag. Jag har varit hem men jag har gjort ingenting. Kan du hjälpa mig? Nej. Jag måste göra den allt på minsjälv. Ei mitään hajua kirjotinko edes järkevää kieltä. :----D Mutta kuitenkin, tuun kuitenkin olemaan tässä niin kauan kunnes salkkarit alkaa, sitten syön ehkä jotain, käyn suihkussa, laitan kirjat reppuun, luen ja alan nukkumaan. Eipä siinä kauheesti jää aikaa mihinkään kokeeseen lukea. :-----D Jag är så bra att talar svenska!

Mun ranteeseen sattuu, koska oon soittanut niin kauheesti pianoa viime päivinä. Menettänyt hermotkin sen kanssa tosi monesti, en jaksa kun sormet tuntuu niin tönköiltä siinä koskettimilla, sekoan nuottiriveissä ja tuntuu että se piano ei vaan soi. Mun soitto ei luista, vaan se on sellasta tökkivää ja siitä puuttuu kaikki kepeys ja helppous, hentous. Ärh menen kohta ja läiskin mun pianoa vähän.

Uutuus

2009-05-12T19:21:01+03:00

Vaihdoin ulkoasua. Oli tarkoitus löytää joku kesäinen ja kivan värikäs, mutta kappas vaan. Ei tämä tule olemaan kun hetken aikaa, kunnes löydät edes hieman värikkäämmän.

Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa, se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta

2009-05-10T18:02:01+03:00

Mun sydän on tehty
Vanhasta aaltopahvista
Se meinaa aina kaatua kun sä kosketat
Mä yritän rakastaa kuin olisin Jumala
Mutta olen niin heikko
Ja välillä vinossa

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki
Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki
Jäätelökioskin takana olen piilossa sua

Mun talossa asuu aina yksinäinen
Prinsessa
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta
Tää kuulostaa hölmöltä
Mutta sanon sen kuitenkin
Mä uskon että satuja on olemassa oikeesti

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Enkelten kaupunki

Tänään on sinun päiväsi täällä loistaa
Mun sydäntä kosketit
Takana kioskin vahingossa mä suutelin sua

missä, miten päin täytyisi olla, huutaisinko jos sä täällä sittenkin oot?

2009-05-09T17:08:01+03:00

Oon ihan sekasin. Tänään on huono päivä. Oon alkanu ajattelemaan kaikkea, kun ei ole muutakaan tekemistä. Oon ajatellu ihan liikaa kaikkea, siitä tuloksena ahdistus ja suunnaton ikävä. Ikävä yhtä ihmistä ja ikävä kaikkea mennyttä. Miksi mun pitääkin aina alkaa muistelemaan näin paljon, muistelen aina ihan liikaa. Ensin se on sellaista harmitonta ja ihan mukavaa ja loppua kohti se menee aina armottomaksi itsesyyttelyksi ja jäljelle jää tyhjä olo. why do all good things come to an end? Miksi sen kaiken pitää aina loppua niin nopeasti? Miksi mä olen niin ujo, etten saa ikinä tehtyä mitään asioiden hyväksi? Miksi en saa asioita jäämään paikalleen? Miksi kaikki hyvät asiat karkaa aina mun ulottumattomiin? Miksi muilla asiat on niin hyvin? Miksi? Miksi? Miksi?

Olin syksyllä niin onnellinen. Oikeastaan kumpanakin syksynä, silloin kun olin vielä pieni seiskaluokkalainen ja viime syksynä. Seiskan syksyä tosin oon muistellut ja käsitellyt niin paljon aiemmin, ettei se enää muuksi muutu. Mutta viime syksy. Mä en ole uskaltanut oikein ajatella sitä. Nyt mä voisin kerrankin pysähtyä miettimään. Mietin ja sitten taas itken. Mä olin silloin niin onnellinen. Mutta sitten se kaikki lähti menemään alamäkeen. /varhain opin miten hauras onni onkaan, kuinka se ei kestä kauaa./ En ollut edes varautunut siihen, kaikki oli niin hyvin ettei ollut tottakaan, mutta sitten yhtäkkiä se kaikki vietiin kerralla multa pois. Miksi sä vedit maton suoraan mun jalkojen alta? Miksi sä lähdit pois? (tässä kohdassa voisin tarkentaa, että kukaan ei ole kuollut, mutta muuten vaan häipynyt mun elämästä, kertomatta mitään) Mukana meni kaikki luottamus ikinä sua kohtaan, tunteet ja hetkeksi kai ilo koko elämästä. Kaikki oli menossa juuri niin hyvin, en voinut uskoa että mulle voisi ikinä tapahtua niin. Mutta sitten se kaikki vietiin multa pois. Sä lähdit etkä edes voinut kertoa etukäteen. Luulin että olit vaan kipeenä, kun et tullut kouluun. Soitin sulle. Sä olit lähtenyt kokonaan pois täältä. Meidän piti tavata, olla yhdessä, ehkä seurustella. mutta sä lähditkin pois.

Olin surullinen, mutta sä selitit mulle miksi. Ja mä uskoin kaiken, ymmärsin. Kunnes paljastui, että kaikki sun selitykset oli valetta. /mä uskoin sua ja rakastin, odotin illat mutta sinä vaan valehtelit minulle/ Keksit uusia selityksiä, mutta kaikki nekin oli valetta. Mä en edes tiedä miksi sä lähdit, kun et koskaan kertonut sitä syytä joka oli totta. Sun piti soittaa, tekstailla, pitää yhteyttä, mutta mitään ei kuulunut. Mä laitoin sulle viestejä, koska susta ei kuulunut mitään. Vastauksena aina, että kaikki on hyvin. Vaikka oikeasti ei ollut. Et ikinä kysynyt miten mulla menee, ei sua kiinnostanut. Sitten joskus sä lakkasit vastaamasta mulle, poistit mun numeron. Mä yritin unohtaa sut ja onnistuinkin. En ikinä muistellut, vaan pidin ajatukset muualla. Nyt mä pysähdyin ja muistelen. Tajuan, että haluan sut takaisin tänne, haluan, ihan totta. Olisin valmis tekemään vaikka mitä, kunhan nyt tulisit tänne. Tai edes haluaisit tietää mitä mulle kuuluu. Kaipaan sua, ihan totta kaipaan. Mulla on ikävä sun viestejä, sun hymyä, sun juttuja. Mutta sä olet siellä, mä olen täällä, etkä sä tule enää takaisin. haluan sut tänne. mikä sai sut lähtemään sinne kauas? mikä sai sut valehtelemaan mulle niin? miksi et voinut kertoa lähdöstäs? miksi edes halusit tutustua muhun paremmin, jos kerta tahdoit muuttaa pois? Kerro mulle. Koska mä en ymmärrä.

Jos sä tulisitkin takas, mä en ehkä sittenkään huutais sun perään kaupungilla. Antaisin sun mennä, koska sä et ikinä tois mukanas sitä luottamusta.

toivottavasti sulla on hyvä elämä ja oot tyytyväinen siihen mitä teit mulle. haluun vaan sanoa sulle, että mä rakastHAISTA PASKA.

PMMP - Lautturi minä haluan tietää miksi kauan sitten sä et palannutkaan, pian kadotin suunnan, helppo polku kaltevana vietti mutkaan. viekää minut sinne missä hän on.