Oijoi. Nyt se loma on sitten ohitse. :( Yhtään ei innostaisi lähteä huomenna taas kouluun, joudunpa vielä kävelemään muutaman kilometrin. Tai no ei siinä mitään, jos se olisikin vain tuosta kävelemisestä kiinni. En vaan jaksa mennä kuuntelemaan sitä samaa vanhaa valittamista, kuinka meidän luokka ei käyttäydy kunnolla, tytöt liian hiljaisia tunneilla ja plaa plaa plaa. Masentaa ajatellakin ja sitä pahentaa se kun mietin, että vielä pari päivää sitten olin onnellisesti Saariselällä. Sai lasketella ja olla vaan, ei tarvinnut miettiä yhtään koulua. Tuntui jotenkin silloin alussa, että ollaan siellä ties kuinka pitkä aika, mutta nyt sekin on jo ohi. Hirveä ahdistus ja masennus heti kun pääsin kotiin. Aina kaikkien reissujen jälkeen se on tällaista samanlaista surkuttelua. Minkä sitä luonteelleen voi.

Voisin kuitenkin kertoa nyt jotain siitä lomasta, vaikka ehkä tuleekin armottoman kova kaipuu takaisin. Olisin kertonut jo heti eilen illalla, mutta eipä päässyt kirjautumaan, kun oli joku päivitys meneillään. Siinä vaiheessa muutenkin pahan oloni lisäksi inhosin vuodatusta koko sydämeni pohjasta. Pitikin juuri silloin temppuilla, kun olisin oikeasti jaksanut kirjoittaa.

Viikko kului siis oikein ihanasti ja hilpeissä tunnelmissa koko ajan. Heti sinne perille päästyäni ensimmäinen kommentti oli, että "täällähän tulee olemaan hupaisaa!" En tiedä tarkalleen mistä sekin oikein päähäni ponnahti, mutta tulipa sanottua. :-D Sainpahan väsyneet vanhemmat pitkän ajomatkan jälkeen nauramaan edes vähän. Mökki - tai siis korjaan lomaASUNTO - oli todella iso ja makuuhuoneita riitti kaikille oma. Pojat keskenään yhdessä, minä kaverini kanssa yhdessä, kaverini vanhemmat yhdessä ja minun vanhempani yhdessä. Joskus on tullut kiistaa sitä, ketkä suostuvat nukkumaan parvella, kun muita makuuhuoneita ei ollut. Nytpä ei tullut siitä mitään ongelmaa. Huoneet olivat sitä paitsi oikein tilavia ja aivan ihanan leveät sängyt! ♥ Nukuin monta yötä ihan poikittain, kun oli niin paljon tilaa. Oleskelutilat ja keittiö olivat myös todella isot, tilaa oli lueskella ja löhötä ihan liiaksikin asti (ei nimittäin tullut laskettelun lisäksi harrastettua paljoa muuta urheilua). Kaikenlisäksi asunto oli remontoitu viime keväänä, joten siellä oli tosi hienot kalusteet ja muutkin tarvikkeet esim. keittiössä. Kolmesta eri kohtaa lähti pienet rappuset, jotka veivät söpöille pienillä parville. Jos ei olisi ollut niin iso makuuhuonetta, olisin mielihyvin tahtonut ottaa omakseni yhden niistä parvista, se oli todella ihana pieni huone, ihan katon rajassa. Eli siis viihdyttiin isossa hirsimökissä yhdessä todella hyvin. :)

Otettiin rinteeseen vain viiden päivän kortti, sai valita itse mitkä päivät käy laskemassa. Haluttiin kaverin kanssa pitää pari "vapaapäivää", saataisiin olla kahdestaan ja kaikki muut rinteessä. Ei kuitenkaan maltettu pitää kuin yksi ja silloinkin kaikki muutkin olivat jääneet pois, oli niin kamala myrky ettei hissit olleet edes päällä. Rinteet oli tosi hyvät ja useimmiten hyvässä kunnossa, ei liian jyrkkiä (en ole mikään paras laskettelussa :-D), mutta ei liian helppojakaan. Harmitti vaan kovasti, kun monena päivänä oli niin kylmä, ettei pystynyt laskemaan läheskään aina siihen viiteen asti. Olen ylpeä itsestäni, opittiin käyttämään tuolihissiä! Tai suurempi juttu on se, että edes ylipäätään uskalsin mennä siihen. Alussahan se menee ihan hirveän korkealla, mutta siihen näytti tottuvan aika nopeasti. Pelkäsin sitä, että jos en pääsekään pois siitä hissistä, mutta helposti se onnistui. Huono puoli oli se, että ylhäällä tuuli niin kovaa, että oli kyömä istua siinä paikoillaan.

Laskettelun lisäksi käytiin jopa koirien kanssa lenkillä. Melkein joka päivä, ihan aina ei jaksanut. Taisi kuitenkin jäädä vain kaksi päivää, jolloin ei käyty. Muutoin pelattiin välillä poikien yhtä rallipeliä (se oli hyvä :-D) ja luettiin paljon. Tämän loman aikana tuli luettua sellaiset kuusi kirjaa. Jollekin se on ehkä vähän, mutta minulle paljon, koska en yleensä ehdi paljoakaan lukemaan (kiitos sen ah niin ihanan koulun). Yhtenä iltana käytiin sitten todellatodellatodella hienossa ravintolassa syömässä, kun sen kaverini isä täytti 50. Se olikin se varsinainen syy, jonka takia tuonne lähdettiin, koska H ei halunnut pitää kotonaan hienostuneita pukujuhlia, kuten hänen vanhemmat olisivat halunneet, joten kutsuivat sitten meidät tuonne, pakoon vanhempien järjestämiä juhlia. :) Muutoin eivät olisi kuulemma järjestäneet juhlia ollenkaan. Ruoka oli ihan taivaallisen hyvää, jos nyt viitsin käyttää näinkin vanhaa ilmaisua. :-D Toista kertaa tuskin tulee syötyä noin hienossa paikassa.

Lisäksi Saaríselkää koristi aivat ihanat maisemat! Kaamoksen takia valoisaa aikaa oli niin vähän, jonka vietin useimmiten rinteessä, etten ehtinyt ottaa ollenkaan mitään uepita maisemakuvia. Olisi ollut nyt se uusi kamerakin mukana. Yritin viimeisenä päivänä rinteessä ottaa jotain, mutta oli niin kylmä että sormet jäätyi, ja niistä kaikista kuvista tuli ihan epätarkkoja. Pääasia kuitenkin, että ne upeat maisemat säilyy mielessä ties kuinka pitkään. :)

Voi että miten paljon kaipaankaan niitä huolettomia päiviä, laskettelua ja sitä yhdessä oloa. Meillä oli niin kivaa. Masentaa tuo kouluun meno ihan kamalasti. Huomenna saatte lukea miten kamala ensimmäinen päivä oli. Olen varma nimittäin, että se tulee olemaan kamala. Vaikka yleensä olen luullut sen olevan hirveämpää kuin mitä se sitten on oikeasti ollutkaan, mutta nyt olen varma että se on hirveää.