"Comin' down, comin' down, comin' down,
Spinnin' round, spinnin' round, spinnin' round
Looking for myself,
Sober

When it's good, then it's good
It's all good 'till it goes bad
'Till you try to find the you that you once had
I have heard myself cry, never again
Broken down in agony
Just trying to find a friend.."

Voi elämä. Miksi piti mennä kuuntelemaan juuri sitä biisiä, jota olen yrittänyt vältellä. Se tuo niin paljon kaikkea hyvää ja ihanaa mieleen. Hyvä asiahan sen pitäisi olla, mutta kun ei ole. Aina kun on vähän liiankin hyviä muistoja, tulee paha olo, koska haluaisin niin kovasti ne ajat takaisin. Ne hetket, jolloin kuuntelin sitä biisiä. Tästä tulee mieleen se Saariselän reissu. Ei se edes ole sellainen ihmeellinen asia, mutta kun loma merkitsee mulle yleensä niin paljon. Ehkä siksi että koulu ei ole todellakaan sellainen paikka jossa viihtyisin ja josta saisin hyviä muistoja. Mulle koulu on enemmänkin inhottava asia ja siksi lomat on niin tärkeitä, varsinkin jos on viettänyt sen muualla kun kotona. Tota biisiä kuunnellessa tulee mieleen se ihana paikka, toivon vaan että saisin vieläkin olla siellä, ihan huolettomasti, ei tarvinnut miettiä yhtään mitään koulua. Sai vaan olla ihan rauhassa ja lasketella. Eikä tarvinnut olla koulussa.

Sitä on hankala selittää, mutta kaipaan tuonne niin _helvetin_ (anteeksi) paljon. Tulee paha olo kun mietin, että nyt ne kaikki tapahtumat siellä on vaan muistoja enää. Se että sai valvoa myöhään ja aamulla herätä miten sattuu ja sitten suoraan laskettelemaan, sekin vaan muisto. Ihana asia, jonka haluan tulevan takaisin ja olevan vieläkin tässä, mutta se ei vaan ole mahdollista. Hankalaa käsittää, etten saa niitä enää takaisin, se kaikki on ohi jo. Pelkkiä muistoja vaan.

En ehkä kaipaisi jotain tuollaista näin paljon, jos koulu olisi mulle mukava paikka ja ihan myönteinen asia. Kun oikein alkaa ajatella, koulussa on ahdistavaa. Vaikka en mä sitä ulospäin näytä, siksipä kukaan ei osaa arvata että saatan tuntea jotain tämmöstä.

Yleensä tää olo tulee sinä päivänä, kun ollaan just tultu kotiin. Tai sitä seuraavana. Mutta ei enää nyt, kun siitä on jo viisi päivää. Mutta koska kuuntelen tota biisiä, se muistuttaa kaikesta siitä. Mikään tuon biisin sanoissa ei viittaa mihinkään siihen lomaan liittyvään, mutta koska tuo vaan sattui tulemaan usein radiosta siellä ollessa. Inhoan sitä, miten muistot takertuu aina johonkin tiettyyn lauluun / lauluihin. Koska vaikka se biisi olisi miten hyvä, en voi kuunnella sitä ilman että se laukaisee tälläisen olon. Ihan sattuu kun kuuntelee niitä. En haluaisi joltain musiikilta tämmöisiä vaikutuksia mun mielialoihin. Hetkessä onnellisesta masentuneeseen.

Mitä paskaa (taas anteeksi) mä oikein selitän?

"I'm safe up high,
Nothing can touch me
Why do I feel this party's over?
No pain inside
You're like perfection
But how do I feel this good sober?"