Viikonloppu on aina ihan liian nopeesti ohi. Aina koko viikon koulussa odotan, että tulisi joviikonloppu ja sitten se onkin aina näin nopeasti ohi. Tuntuu ettei ole ehtinyt tehdä yhtään mitään eikä ollenkaan nauttimaan vapaa-ajasta. Mulla ainakin on pyörinyt nyt koko ajan vaan koulujutut mielessä. On ärsyttävää, kun viikonloppu on kuitenkin melko lyhyt, niin ettei silloin kerkeä irrottautua kunnolla arjesta. Tosin ehkä se on ihan hyväkin niin, koska jos mulla olisi joka viikko sellainen olo, kun mitä on aina kun joku pidempi loma päättyy, niin eihän tästä tulisi yhtään mitään. Siltikin pari vapaapäivää vielä tähän lisää ei olisi ollenkaan pahitteeksi.

Ärsyttää, kun koko eilinen päivä meni semmoisessa leirintäkeskuksessa, oli riparikokoontuminen. Klo 12-18, olisi mulla ollut kyllä parempaakin tekemistä tuolle ajalle. Silloin ajattelin mielessäni koko ajan, että olisipa se vasta sunnuntaina, mutta nyt on ihan kiva että se on jo hoidettu pois alta. Siltikin oli niin ärsyttävää, kun koko lauantai vietetään siellä. Varsinkin kun mua ei ihan kamalasti kiinnosta ne asiat mitä siellä opetellaan, en ole mikään himouskovainen. Tavallaan mä kyllä ymmärrän miksi rippikoulu pitää käydä, mutta en jaksa tuollaisia koulupäivän mittaisia opetusjaksoja viikonloppuisin. Valitin siitä suureen ääneen etukäteen, mutta toisaalta ei se niin hirveää ollut kun mitä annoin ymmärtää. Meillä oli nimittäin suhteellisen pitkiä taukoja monta kertaa, saatiin pelailla pelejä ja mennä vaikka rauhassa juttelemaan niihin majoitustiloihin. Jos tuo olisi kestänyt vaikkapa kolme tuntia, olisin ollut siellä ihan mielelläni, mutta kuusi tuntia alkaa ottaa pähän jo pelkästään siksi että se on niin pitkä aika. Vaikka siellä sitten muuten viihtyisikin. Saatiin todella hyvää ruokaa ja jäätelöäkin jälkiruoaksi, jota kävimme kaverin kanssa hakemassa kolmesti lisää. :D Ei sitä kukaan huomannut. Joku ajattelee nyt että kuinka ahneita me ollaan, mutta se oli niin hyvää jäätelöä.

Saatiin sieltä mukaan laput, joissa oli loppukevään kaikki kokoontumiset ja tapahtumat, joista täytyy käydä ottamassa merkintä. Mun onnekseni siellä oli tosi paljon vaihtoehtoja, joista sai valita mieleisensä. Pakollisia taisi olla vain kaksi, kaksi jumalanpalvelusta ja yksi reissu katsomaan jotain musikaalia (joku lähetystyöhön liittyvä aihe). Sitten saa käydä kahdesti seurakunnan jäörjestämässä nuortenillassa, jossa saa syödä ja olla vaan kavereiden kanssa, pelata biljardia ja kaikkea sellaista. Joten toisaalta, miksi valitan, kun eihän meillä edes ole mitään kamalaa, ihan hauskoja juttuja. Siinä vaan on se, että hirveän moni viikonloppu menee noihin, eikä saa rauhassa rentoutua kotona. Mullakin olisi yksi viikonloppu tiedossa Tampereella, kun siellä olisi isot näyttelyt jonne meidän nuorempi koira osallistuu. Nyt ne jää multa sitten väliin, koska seuraavana aamuna on pakollinen jumalanpalvelus, enkä mitenkään ehtisi sinne. Harmittaa, koska olisin niin halunnut olla siellä mukana.

Sainpa yhden pienen riidankin aikaiseksi äidin kanssa eilen. Liittyy juuri siihen, että mun pitää jäädä kotiin silloin näyttelyviikonloppuna. Se on vaan yksi yö ja pärjäisin täällä kyllä mainiosti yksinkin, osaan laittaa yksinkertaista ruokaa ja käyttää muutenkin kaikkia näitä meidän laitteita. Voisin pyytää jonkun kaverinkin tänne seuraksi, ettei ala yöllä pelottaa. Äitipä kuitenkin kielsi ja sanoi, että mummo tulee tänne kanssani siksi ajaksi. Äiti ei itsekään pidä äidistään, niin miksi sen pitää pakottaa mut viettämään koko viikonloppuni sen kanssa? Varsinkin, kun me ollaan jo puhuttu aiemmin, että voisin joku kerta kokeilla olla yksin yötä kotona, jonkun kaverin kanssa. Nyt se ei sitten kuitenkaan käykään ja mummo pyydetään tänne joksikin lapsenvahdiksi. Äiti ei millään anna periksi, se on kuitenkin vain yksi yö. En minä täällä mitään bileitä järjestä, en todellakaan ja oon ennenkin tehnyt itelleni ruokaa, niin mitä täällä muka voisi sattua? Mielummin jäävät sitten vaikka muutkin kotiin, eikä mene sinne näyttelyihin (sekin on kuulemma yksi vaihtoehto), kun että olen täällä mummon kanssa. Epäreilua mummoa kohtaan, mutta en jaksa sitä, kun se ei ymmärrä että haluan joskus olla rauhassa, vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Kuolettavan tylsää. Ja niin epäreilua, että nyt en voikaan jäädä yksin, vaikka aiemmin äiti sanoi että voi antaa mulle siihen mahdollisuuden.

Oon jostain saanut päähäni, että haluan muuttaa tyyliäni. Inhoan tätä nykyistä pukeutumistani, aina vaan farkut ja joku kulahtanut huppari päällä. Tahtoisin uskaltaa alkaa käyttää koulussakin vaikka hameita, erilaisia tunikoita legginssien tai sukkahousujen kanssa, värikkäitä vaatteita, korkokenkiä, leveitä vöitä ja isoja kaulakoruja yms. Oon aina ihaillut sellaisia tyylikkäästi pukeutuvia ja haluaisin itsekin olla semmoinen. Ongelma vaan on, että täällä ei ole kovin lähellä vaatekauppoja, vaan pitäisi ensin maksaa 8,10e yhteen suuntaan bussimatkasta kaupunkiin ja sitten pitäiti olla paljon rahaa uusiin vaatteisiin. Haluaisin kerralla paljon, koska jos ostan pari uutta, käytän niitä pari päivää ja sitten joudun taas tyytymään tyhmiin vanhoihin, kunnes ne olisi taas puhtaita. En halua sellaista, että välillä käytän tyylikkäitä vaatteita ja sitten välillä taas niitä vanhoja kulahtaneita. Haluaisin uudistaa koko vaatekaapin kerralla, niin että kaikki mitä sieltä löytyy, olisi sellaisia hienoja vaatteita ja asusteita. On vielä sekin ongelma, että tuntuu typerältä yhtäkkiä muuttua ihan erilaiseksi. Jotenkin se on musta vähän hölmöä, että yhtäkkiä vaikka viikonlopun jälkeen käyttääkin täysin erilaisia vaatteita. Sitten vielä sadannes ongelma on se, että äiti ei ikinä suostu ostamaan mulle mitään korkokenkiä, varsinkaan koulukengiksi. Eikä se tykkäisi jos menisin itse ostamaan sellaiset. Muutenkin joudun aina kävelemään niin paljon kouluun ja sieltä takaisin, että koroilla se olisi aika työlästä, n 3 kilometriä. Voisi tuntua jaloissa.

Haluaisin uudenlaiset hiuksetkin. Mutta en tiedä mitä oikein tekisin. Haluaisin värjätä ja ehkä leikatakin jotenkin erilailla, mutta en tiedä miten, koska en haluaisi lyhentää näitä paljoakaan. Tummanruskea väri voisi olla kiva, mutta en sitten tiedä.. Kerrostetut hiukset voisi myös olla kivat, mutta pelkään että se lyhentäisi näitä paljon. Jostain päästä pitäisi kuitenkin aloittaa.

Sitten vielä oli semmoinen asia että.. Mikähän se oli. Apua, en muista!

Ai niin, leivon kohta munkkeja iskän kanssa. :----------D nam, niistä tulee aina niin hyviä ja se ei johdu musta vaan iskän tekemästä taikinasta. Oi miten alkaa jo tehdä mieli, lämpöisiä vasta sokeroituja munkkeja. ♥ Oi, nyt menen äkkiä pukemaan päälle ja sitten leipomaan!

Hah, olin aika nopea. Aloitin tän 12:35 ja kello on nyt vasta 12:58. Tai oikeastaan tähän meni aika kauan, verrattuna siihen mitä yleensä.