Oi, tänään oli ihanaa käydä ratsastamassa niillä poniristeytyksillä. Laukkailtiin maastossa, lumisella tiellä ja ponit oli tosi innoissaan. Molemmat viiletti ihan tuhatta ja sataa, en olis ikinä uskonut että niin pienillä jaloilla mennään sellaista kyytiä. Varsinkin kun tämä vanhempi poni ilmeisesti kusettaa aika pahasti maneesissa, ettei muka jaksa ja on hirveän laiska ja tahmea. Maastossa se kyllä muuttuu ihan eri hevoseksi ja jaksaisi laukata vaikka koko matkan jos vaan antaisi. :--------) Vaikka onhan se varmaan hevosestakin paljon mukavampi köpötellä ulkona maastoreiteillä, kun kiertää maneesia tai kenttää ympäri.

Oon nyt vielä tosi tyytyväinen itteeni, koska ton maastoreissun jälkeen vaihdettiin poneja ja ratsastin maneesissa tällä nuoremmalla ja vaikeammin ratsastettavalla. Aiemmin en ole oikein pärjännyt kovin hyvin sen kanssa, poni on nuori ja pistää hanttiin aikalailla, ei kuuntele kääntäviä apuja ja ties mitä muuta. Nyt se meni kuitenkin todella hienosti, kuunteli koko ajan ja vastasi tosi hyvin pohkeisiin. Kulki hienosti ja sopivasti kuolaimella koko ajan. :'> Kääntämisessäkään ei ollut mitään ongelmia, ei tarvinnut käyttää kun vaan pohkeita pelkästään. Kerrankin jäi sellainen olo, että kyllä mä taidan sittenkin jotain osata.

Huomenna on koulussa kai jotain ystävänpäivätoimintaa. En oo ihan varma mitä kaikkea, mutta halipassit varmaan ja sitten joku ihmeen pukeutumisjuttu. Toivotaan että kaikki pukeutuis kokonaan mustaan ja sitten joku pieni punainen juttu siinä, esim vyö tai huivi. En kyllä tiedä löydänkö sellaisia vaatteita siihen, kun meillä on liikkaa ja meinasin lähteä aamulla ihan vaan verkkareissa kouluun. Eikä taida löytyä mustia sellaisia. :< Ei multa kyllä löydy oikein mitään pientä punastakaan laittaa, niin että voisin jättää väliin sen koko pukeutusmishomman. En ajatellut kyllä ottaa sitä halipassiakaan, en saisi siihen kuitenkaan kovin paljon nimiä. Olenpa taas aktiivinen osallistumaan kaikkeen. :-------D Mutta tulkoon sitten jotkut halaamaan mua jos nimen tahtovat, ei siinä mitään. En vaan ite jaksais nyt alkaa mitään semmosta.

Tänään oli koulussa aika kidutusta. Ainakin äikän tunnilla. Piti sanoa omia mielipiteitä ties mihin juttuihin, kaikkien oli pakko sanoa jotain. En tykkää mistään tommosista tehtävistä, kun tulee aina hirveet paineet mitä muut ajattelee. Niinpä, en todellakaan kuulu niihin ihmisiin, joille muiden mielipide ei merkitse mitään. Ajattelen aina mitä muut musta ajattelee ja sen perusteella päätän, mitä viitsin tehdä ja mitä en. Se on ärsyttävää ja niin turhaa, mutta en vaan voi sille mitään. Pelkään että jotkut nauraa mun mielipiteille tai ottaa ne myöhemmin puheeksi ja vääntää pelkäksi vitsiksi. En edes tiedä olisiko meidän luokkalaiset niin tyhmiä, mutta on ne tehnyt paljon muutakin typerää, että en ollenkaan pitäisi tuota mahdottomana. Haluaisin olla rohkea, mutta silti aina polvet tutisee kun pitää mennä luokan eteen jotain puhumaan, varsinkin jos ne on omia mielipiteitä jostain aika tärkeistä asioista. Saatiin vielä tehtäväksi kotona kirjoittaa ihan mistä vaan aiheesta mielipidekirjoitus, mahdollisimman pitkä ja jossa on mahdollisimman paljon perusteltuja mielipiteitä. Ei tuo ole paha, jos sitä ei tarvitse lukea äänee, jos pitää niin en tiedä mitä teen. Koska en ihan oikeasti uskalla, oli se aihe sitten mikä tahansa. Lähettäkää mulle rohkeutta kiitos!