Jihuu, enpä ollut tänään koulussa vaan Himoksella! Laskettelemassa, jos joku ei tiedä mikä paikka se on. Meillä oli siis se talviliikuntapäivä ja valitsin laskettelun sen sijaan, että olisin mennyt pilkkimään, laskemaan mäkeä, luistelemaan tai kävelemään. Oli tosi hieno kelikin tänään, iltapäivällä alko paistamaan aurinko eikä missään vaiheessa tullu ollenkaan kylmä, vaikka yleensä mun varpaat ja sormet paleltuu heti. Rinteet oli hyvässä kunnossa, vähän ehkä jäiset, mutta pysyin pystyssä. Kaikkein onnellisin oon siitä, etten onnistunut tällä kertaa nolaamaan ittenäni. Yleensä oon siinä vähän liiankin hyvä, varsinkin sillon kun on joitain tuttuja näkemässä. Ihmeellistä kyllä, mutta en kaatunut kertaakaan rinteessä tai hississä. Ehkä mä alan jo oppia, vaikka oon lasketellut nyt viisi vuotta, niin silti vieläkin kaatuilen kun lasken johonkin lumipaakkiin. Mulla on vähän semmoinen ongelma, että ne mun käännökset ei ehkä näytä kovin hallituilta ja tyylikkäiltä, vaan mä lasken välillä ihan liian kovaa, semmoista armotonta syöksylaskua. :--------D Mikäs siinä jos on vauhtia, mutta haluaisin että mun lasku näyttää semmoiselta hallitulta ja tyylikkäältä, mutta mä painelen siellä ihan miten sattuu. Pitäisi kai hankkiutua hiihtokouluun hiomaan tekniikkaa, jotta en näyttäisi samalta kun ne pikkukakrut jotka ei paljoa vauhtia säästele. Mutta sinänsä oli onnistunut reissu mun osalta, eikä se paljoa haitannut vaikka siellä oli ties ketä tuttuja.

Päivä taisi mennä kaikkien osalta hyvin, paitsi että lopuksi sattui yhdelle pojalle aika paha juttu. Se oli yksi seiskaluokkalainen, todella ärsyttävä, mutta toivon ettei tätä olisi tapahtunut yhtään kenellekään. En nähnyt tapahtumaa, mutta kuulin siitä opettajilta ja muilta oppilailta. Se poika oli siis varmaan kaatunut rinteessä tai jossain, kukaan ei nähnyt mitä sille kävi, mutta yhtäkkiä sille oli tullut tosi huono olo ja se meni vessaan oksentamaan. Sitä oksennusta sitten vaan tuli ja tuli, se ei päässyt lähtemään sieltä vessasta sanomaan kellekään mitään. Vähän ajan päästä sen kaverit oli mennyt sinne ja se poika oli muuttunut ihan sekavaksi. Se vaan selitti niille jotain siansaksaa, tosi sekavaa juttua ja niistä sanoista ei saanut mitään selvää. Opettajat oli mennyt kysymään sen nimeä, jotta ne saa sen tiedot ja numerot yms, mutta se oli niin sekaisin ettei pystynyt edes omaa nimeään sanomaan. Se oli kai yrittänyt kertoa mitä kävi, mutta aina kun se aloitti lauseen, niin se ei saanut sitä sanottua loppuun, kun oli niin sekaisin. Hoiperteli siellä vessassa ihan miten sattuu. Sille tilattiin sitten ambulanssi, kun tilanne alko näyttämään niin pahalta.

En olisi ikinä uskonut että jollekin mun "tutulle" kävisi noin. Pahinta ehkä on se, että kukaan ei nähnyt että mitä sille oli tapahtunut. Vaikka en tätä poikaa paljoakaan tunne ja pidän häntä erittäin ärsyttävänä, niin silti on kamala huoli sen puolesta. Kaikkien juttujen perusteella se vaikutti aika vakavalta jutulta. Kyllähän oppilaat voi suurennella asioita, mutta kuulin oikeastaan kaiken tuon niiden opettajien suusta, jotka olivat nähneet sen pojan ja yrittäneet auttaa. Kun kerroin tuosta äidille, niin se sanoi että tuollaiset oireet voi johtua myös jostain sairaskohtauksesta ja eräs äidin tuttu sai ennen aivoverenvuotoaan samantapaiset oireet. Alkoi pelottaa, kun tosissaan aloin miettimään, että mitähän siellä rinteessä oikein tapahtui. Palan halusta tietää mitä sille on siellä sairaalassa tehty, onko tajuissaan nyt ja onko vieläkin sekava. Ehkä uteliaisuuttani, mutta myöskin siksi että tahdon pojan olevan kunnossa. Jos sille on käynyt jotain, pelkään että jollekin vielä läheisemmällekin ihmiselle tapahtuu jotain tuollaista.

Pitäisi alkaa katsomaan onko läksyjä huomiseksi. En oo yhtään ehtinyt niitäkään tehä, tai jos totta puhutaan niin en oo jaksanu. Jos olisin ollu viisas, olisin tehny jo eilen niitä mahdollisia läksyjä, tai ainakin tarkistanu pitääkö tehä jotain. Toivottavasti ei, koska ei oikein kiinnostais ajatella koulua nyt.