Bonjoúr!

Terveisiä Belgiasta. :---) Tänään tulin kotiin joskus neljän aikaan, voin sanoa että väsyttää aikas lailla. Matkustaminen on kyllä kivaa, mutta uni kyllä maittaa tuollaisenkin matkan jälkeen ja vieläpä lievästi sanottuna melkoisen hyvin. Saavuttiin "tädin" (ei ole oikea tätini, mun sedän vaimo, mutta helpompi sanoa tädiksi) kanssa Rissalan lentokentälle puoli yhden aikaan yöllä ja sieltä mentiin setäni kyydillä heille ja suoraan nukkumaan. Tänä aamuna heräsin aika myöhään, tehtiin vähän tallitöitä, ratsastin niiden pikkuponin ja sitten päiväsaikaan lähdettiin ajamaan meille.

Kaikki meni hyvin, vaikka jännitinkin ihan kamalasti sitä lentämistä. Lauantaiaamuna heräsin puoli viideltä ja puolikuolleena söin aamupalaa ja puin päälle. Lähdettiin puoli kuudelta meidän äitin ja iskän kyydissä Rissalan kentälle, jonne on setäni luolta vaan muutama kilometri. Äiti ja iskä odotteli meidän kanssa sen aikaa, että saatiin laukut laitettua ruumaan menevään hihnalle ja jonotettiin turvatarkastukseen. Siinä vaiheessa kun iskä ja äiti lähti sitten autolle ajamaan kotiin, alkoi tuntua siltä että on pakko päästä pois, pelkäsin niin kovasti. Ei kuitenkaan auttanut muu kun mennä koneeseen. Kun kone sitten lähti kiihdyttämään nousua varten, puristin käsinojia ja suurinpiirtein rukoilin että se olis pian ohi. :---D Olin ihan yllättynyt, kun ei se tuntunutkaan yhtään miltään. Pelkäsin että korviin sattuu, mutta ihan turhaan. Haukottelin ja muutenkin availin suuta vähän väliä, niin korvat pysyi auki eikä mennyt edes lukkoon. Laskeutuminen sujui myöskin ongelmitta, ei tuntunut miltään, mutta en uskaltanut kyllä katsoa yhtään ikkunasta ulos. Meillä oli ensin lyhyt lento, 40 min Kuopiosta Helsinkiin. Helsingissä meinasi tulla vähän kiire, kun oli niin lyhyt vaihtoaika, mutta hyvin ehdittiin. Siellä ei sitten jännittänyt se nousu enää niin paljon, koska tiesin jo ettei se satu korviin yhtään.

Lento Helsingistä Dusseldorfiin (Saksassa) kesti sitten jotain pari tuntia. Perillä siellä kentällä olikin jo vastassa se mun kaveri ja sen isä ja äiti. En ollu koskaan nähny sen muuta perhettä, joten vähän jännitti aluks. Ihan mukavilta ne kuitenkin vaikutti, vaikka sen mun tädin puheiden perusteella sai vähän toisenlaisen kuvan niistä. Se lauantai menikin sitten siihen, että kierreltiin Saksassa kattelemassa kaikenmoisia nähtävyyksiä ja syötiin yms. Dusseldorfista ajettiin autolla Kölniin ja täytyy sanoa, että se Kölnin tuomiokirkko oli todella hieno!

Yritin saada siitä hyvän kuvan, mutta se oli niin valtava, että ei mahtunut millään kokonaan kuvaan. Se oli kaikenlisäksi niin korkea, ettei ole tosikaan. Yritin saada joitain ihmisiä tuohon kuvaan, niin että olisi helppo hahmottaa nuo mittasuhteet. Se on oikeasti todella vaikuttava näky, eikä sitä voi ymmärtää, ellei ole sitä itse omin silmin nähnyt.

Kölnistä ajettiin sitten Belgian puolelle, matka autolla taittui noin kahteen tuntiin. Autossa väsymys alkoi vasta kunnolla painaa päälle, nukahdin ihan tahtomattani. Ja taas kun päästiin perille sinne kaverini taloon, mentiin suoraan nukkumaan, väsytti niin kovasti.

Sunnuntaina käytiin sitten Brysselin ydinkeskustassa, siellä oli ihan kamalasti väkeä. Ei ehkä mitenkään tavallista enemmän mitä siellä yleensä, mutta kun ei ole tottunut siihen, niin se tuntui ihan kamalalta. Oli ihana auringonpaiste ja 10 astetta lämmintä, eikä lunta yhtään missään. Kierreltiin vähän kauppoja, mutta ei oikein tarttunut mukaan mitään, siellä oli liikaa vaihtoehtoja, että ei osannut enää päättää mitä ottaa ja mitä ei. Kaupunkikierroksen jälkeen mentiin illalla intialaiseen syömään. Vähän epäilytti ensin, mutta tilaamani kana ja jokin kastike oli oikein hyvää. :---)

Maanantaina kaverillani alkoi ihan normaali kouluviikko ja olin sitten sen mukana koulussa. Jännitti aika paljon mennä sinne, koska mietin että mitähän ne oikein siellä ajattelee kun yhtäkkiä tupsahdan sinne. Siis olihan mulle anottu jo lupa sinne, mutta jännitti ne oppilaat. Hyvin se kuitenkin meni niiden ihmisten osalta, A:lla oli tosi paljon ihania kavereita, jotka otti heti mut vastaan tosi hyvin. Kaikki paitsi yks tunti oli suomenkielellä, joten en ollut ihan tuppisuuna koko ajan. Huomasinpa, että kaverini luokalla on yksi tositositosi söpö poika. ;---) Harmi että on näin pitkä välimatka.

Tiistaina en mennyt enää mukaan kouluun ja koska meidän piti lähteä aika aikaisin kentälle, en ehtinyt enää nähdä sitä. :( Se jäi vähän harmittamaan, koska en tiennyt sitä sillon edellisenä iltana, että olisin tajunnut sanoa heipat tai jotain. Tiistaina käytiin aamupäivästä Sterrebekin toreilla ja ostin tuliaisia, suklaata lähinnä. Syötiin vähän ja sitten oli edessä taas se parin tunnin ajomatka Dusseldorfiin. Oltiin tosi aikaisin kentällä, eikä siellä ollut oikein kauppoja missä shoppailla, niin aika alkoi mennä aika tylsäksi.

Paluulennot sujui tosi hyvin, kun en jännittänyt sitä lentämistä enää yhtään. Yritin nukkua, mutta ei se oikein onnistunut. Oon tosi huono nukkumaan autossa tai junassa ja semmosissa, samoin myös lentokoneessa.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä mieli, oli kiva vierailla välillä siellä kaverin kotona, kun yleensä aina nähdään vaan sen mun tädin luona kesäsin. Siellä oli kivaa, mutta myös tosi helpottavaa olla välillä kotona, kun ei koko ajan tarvii kuulostella, että mitähän nyt oikein pitäis tehdä tai miten päin olla.

Jään kaipaamaan sitä ihanaa kevätkeliä, sitä lämpöä. ♥ Sulaispa nämä lumet täältäkin jo nopeasti pois. Ja kaipaan tietty sitä ihanaa poikaa. ;---) En kuitenkaan nää sitä ehkä enää koskaan, koska kaverini on nyt ysillä, ensi vuonna menee lukioon eikä se ole varmaa että se poika enää on samalla luokalla sen kanssa. Todennäkösesti mun seuraava vierailukin siellä on joskus ens vuonna. Harmi, se oli niin söpö.

Anteeksi nää miljoona kirjotusvirhettä täällä, en oikein jaksa korjata niitä nyt.