Oon ihan sekasin. Tänään on huono päivä. Oon alkanu ajattelemaan kaikkea, kun ei ole muutakaan tekemistä. Oon ajatellu ihan liikaa kaikkea, siitä tuloksena ahdistus ja suunnaton ikävä. Ikävä yhtä ihmistä ja ikävä kaikkea mennyttä. Miksi mun pitääkin aina alkaa muistelemaan näin paljon, muistelen aina ihan liikaa. Ensin se on sellaista harmitonta ja ihan mukavaa ja loppua kohti se menee aina armottomaksi itsesyyttelyksi ja jäljelle jää tyhjä olo. why do all good things come to an end? Miksi sen kaiken pitää aina loppua niin nopeasti? Miksi mä olen niin ujo, etten saa ikinä tehtyä mitään asioiden hyväksi? Miksi en saa asioita jäämään paikalleen? Miksi kaikki hyvät asiat karkaa aina mun ulottumattomiin? Miksi muilla asiat on niin hyvin? Miksi? Miksi? Miksi?

Olin syksyllä niin onnellinen. Oikeastaan kumpanakin syksynä, silloin kun olin vielä pieni seiskaluokkalainen ja viime syksynä. Seiskan syksyä tosin oon muistellut ja käsitellyt niin paljon aiemmin, ettei se enää muuksi muutu. Mutta viime syksy. Mä en ole uskaltanut oikein ajatella sitä. Nyt mä voisin kerrankin pysähtyä miettimään. Mietin ja sitten taas itken. Mä olin silloin niin onnellinen. Mutta sitten se kaikki lähti menemään alamäkeen. /varhain opin miten hauras onni onkaan, kuinka se ei kestä kauaa./ En ollut edes varautunut siihen, kaikki oli niin hyvin ettei ollut tottakaan, mutta sitten yhtäkkiä se kaikki vietiin kerralla multa pois. Miksi sä vedit maton suoraan mun jalkojen alta? Miksi sä lähdit pois? (tässä kohdassa voisin tarkentaa, että kukaan ei ole kuollut, mutta muuten vaan häipynyt mun elämästä, kertomatta mitään) Mukana meni kaikki luottamus ikinä sua kohtaan, tunteet ja hetkeksi kai ilo koko elämästä. Kaikki oli menossa juuri niin hyvin, en voinut uskoa että mulle voisi ikinä tapahtua niin. Mutta sitten se kaikki vietiin multa pois. Sä lähdit etkä edes voinut kertoa etukäteen. Luulin että olit vaan kipeenä, kun et tullut kouluun. Soitin sulle. Sä olit lähtenyt kokonaan pois täältä. Meidän piti tavata, olla yhdessä, ehkä seurustella. mutta sä lähditkin pois.

Olin surullinen, mutta sä selitit mulle miksi. Ja mä uskoin kaiken, ymmärsin. Kunnes paljastui, että kaikki sun selitykset oli valetta. /mä uskoin sua ja rakastin, odotin illat mutta sinä vaan valehtelit minulle/ Keksit uusia selityksiä, mutta kaikki nekin oli valetta. Mä en edes tiedä miksi sä lähdit, kun et koskaan kertonut sitä syytä joka oli totta. Sun piti soittaa, tekstailla, pitää yhteyttä, mutta mitään ei kuulunut. Mä laitoin sulle viestejä, koska susta ei kuulunut mitään. Vastauksena aina, että kaikki on hyvin. Vaikka oikeasti ei ollut. Et ikinä kysynyt miten mulla menee, ei sua kiinnostanut. Sitten joskus sä lakkasit vastaamasta mulle, poistit mun numeron. Mä yritin unohtaa sut ja onnistuinkin. En ikinä muistellut, vaan pidin ajatukset muualla. Nyt mä pysähdyin ja muistelen. Tajuan, että haluan sut takaisin tänne, haluan, ihan totta. Olisin valmis tekemään vaikka mitä, kunhan nyt tulisit tänne. Tai edes haluaisit tietää mitä mulle kuuluu. Kaipaan sua, ihan totta kaipaan. Mulla on ikävä sun viestejä, sun hymyä, sun juttuja. Mutta sä olet siellä, mä olen täällä, etkä sä tule enää takaisin. haluan sut tänne. mikä sai sut lähtemään sinne kauas? mikä sai sut valehtelemaan mulle niin? miksi et voinut kertoa lähdöstäs? miksi edes halusit tutustua muhun paremmin, jos kerta tahdoit muuttaa pois? Kerro mulle. Koska mä en ymmärrä.

Jos sä tulisitkin takas, mä en ehkä sittenkään huutais sun perään kaupungilla. Antaisin sun mennä, koska sä et ikinä tois mukanas sitä luottamusta.

toivottavasti sulla on hyvä elämä ja oot tyytyväinen siihen mitä teit mulle. haluun vaan sanoa sulle, että mä rakastHAISTA PASKA.

PMMP - Lautturi minä haluan tietää miksi kauan sitten sä et palannutkaan, pian kadotin suunnan, helppo polku kaltevana vietti mutkaan. viekää minut sinne missä hän on.